Kerron teille eräästä mustasta maalista.
Olen jo vuosia sitten löytänyt niin kauniin mustan, että joka kerta, kun avaan purkin ja levittelen maalia, sen määrä uhkaa ryöstäytyä laajemmalle alueelle, kuin kulloinenkin teos sillä hetkellä kaipaisi.
Laimentamattomana, paksuna ja kiiltävänä se näyttää niin täyteläiseltä, että tekisi oikeastaan mieli ottaa sitä lusikalla, eikä suinkaan siveltimellä.Kankaalla lopputulos on niin intensiivinen ja magneettinen, kuin siitä aukeaisi avaruudellinen ulottuvuus.
Kun sekoitan siihen hieman vettä, mustan lämmin, öljymäinen lämpö pääsee oikeuksiinsa. Voisin katsella loputtomiin veden ja maalin kietoutumista toisiinsa, väri näyttää muodostavan kuin pehmeitä angoraköynnöksiä, kankaan pinnalle, edelleen upottavan syvänä, mutta jotenkin hymyilevänä, suloisena. Kissamaisena. Ehdottoman elävänä.
Ohuimmillaan, kun märässä siveltimessä on vain varjon verran väriä, mustasta kuoriutuu herkkiä, haikeita, menneiden aikojen seepian sävyjä.Puhumattakaan siitä, miten täysiä, öisen tummia murrettuja värejä syntyy, kun sekoitan sitä muiden maalien kanssa.Miten voi yksi maali olla niin monipuolinen ja jatkuvasti uusiutuva, ja niin kaunis?Toisaalta, mustaanhan sisältyvät kaikki värit.
Olen jo vuosia sitten löytänyt niin kauniin mustan, että joka kerta, kun avaan purkin ja levittelen maalia, sen määrä uhkaa ryöstäytyä laajemmalle alueelle, kuin kulloinenkin teos sillä hetkellä kaipaisi.
Laimentamattomana, paksuna ja kiiltävänä se näyttää niin täyteläiseltä, että tekisi oikeastaan mieli ottaa sitä lusikalla, eikä suinkaan siveltimellä.Kankaalla lopputulos on niin intensiivinen ja magneettinen, kuin siitä aukeaisi avaruudellinen ulottuvuus.
Kun sekoitan siihen hieman vettä, mustan lämmin, öljymäinen lämpö pääsee oikeuksiinsa. Voisin katsella loputtomiin veden ja maalin kietoutumista toisiinsa, väri näyttää muodostavan kuin pehmeitä angoraköynnöksiä, kankaan pinnalle, edelleen upottavan syvänä, mutta jotenkin hymyilevänä, suloisena. Kissamaisena. Ehdottoman elävänä.
Ohuimmillaan, kun märässä siveltimessä on vain varjon verran väriä, mustasta kuoriutuu herkkiä, haikeita, menneiden aikojen seepian sävyjä.Puhumattakaan siitä, miten täysiä, öisen tummia murrettuja värejä syntyy, kun sekoitan sitä muiden maalien kanssa.Miten voi yksi maali olla niin monipuolinen ja jatkuvasti uusiutuva, ja niin kaunis?Toisaalta, mustaanhan sisältyvät kaikki värit.
